tiistai 13. heinäkuuta 2010

Siili

Arvaapa mitä? Tänään meidän pihalle eksyi hauska vieras. Ensin kuului oksien rapinaa, kun tuo lyhytjalkainen otus raivasi tiensä pensaasta. Sitten se nosti kuononsa korkealle ilmaan, ihan kuin olisi haistellut olenko turvallista seuraa. Kun liikahdin, se kiertyi pieneksi palloksi ja suhisi hiljaa. Hassu otus tuo herra piikkitakki. Annoin sille raikasta vettä ja kissanruokaa ja näytti kuin se olisi hymyillyt.

Toivottavasti voin joskus esitellä sinut tuolle pienelle ystävälle.

Lopuksi vielä mukava laulu siilistä, jonka voi käydä kuuntelemassa täällä...

Siili menee lypsylle kannu kaulassansa,
perässänsä lypsylle juoksee koko kansa.
Siilin lapset piiperoiset,
paaperoiset palleroiset
kaulassansa kannut toiset oksan yli loikkii.

Siili menee lypsylle polkuansa pitkin,
perässänsä lypsylle juoksee vekkulitkin.
Siilin lapset piiperoiset,
paaperoiset, palleroiset
mielessänsä tuumat moiset juoksevat tien poikki.

Siili menee lypsylle Maija maidon antaa.
Siili kannu kaulassaan maidon kotiin kantaa.
Siilin lapset piiperoiset,
paaperoiset, palleroiset
täyteen massut pulleroiset maitoa nyt ahmii. (san. Sauvo Puhtila)