perjantai 31. joulukuuta 2010

Paukkujuhla

Tänään saattaa ulkoa kuulua kummia. Räsähteleviä ja paukahtelevia, aika koviakin ääniä. Niitä ei tarvitse säikähtää. Ne kuuluvat juhlapäivään, jota tänään vietetään.


Kun tulee pimeää kannattaa katsoa tummalle taivaalle. Siellä voi tänä iltana nähdä erikoisia valoja, joita ei näe minään muuna päivänä: Ne ovat tosi hienoja ja värikkäitä!


Tänään juhlitaan Uutta Vuotta 2011. Juhlan aika on aina silloin, kun kalenterin kaikki kuukaudet on käyty läpi ja on aika vuoden viimeisen päivän. Keskiyöllä vuosi vaihtuu ja huomenna opettelemme kirjoittamaan uuden vuosiluvun.


Joissakin perheissä valetaan tinaa. Siinä vesiämpäriin kaadetaan kiiltävää ja kuumaa metallia, joka sihahtaa osuessaan veteen. Metalli muuttuu kappaleeksi, josta sitten arvaillaan, mitä se esittää. Tinan valaminen on hauskaa, mutta sellaista puuhaa, jota vain aikuiset saavat tehdä. Melkein kaikissa pöydissä on tarjolla nakkeja ja perunasalaattia monen muun herkun lisäksi. Sinä et ehkä vielä tänä vuonna saa maistaa nakkia, mutta ensi vuonna sitten jo varmasti.

Ulkona satoi lunta, näinkö unta? Pieni hiutale taivaalla lenteli, selässään taikaenkeli. Kädessään onnea kantoi, uudeksi vuodeksi sen sinulle antoi.

Hyvää uutta vuotta 2011 kummin kullalle!

perjantai 24. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua!

Mistä tunnet pienen tontun?
Punaisesta lakistansa
harmahasta parrastansa
hymystänsä lempeästä
katseestansa veikeästä.
Siitä tunnet pienen tontun.

Mistä löydät pienen tontun?
Polulta taapertamasta
tieltä tepastelemasta
hämärissä huiskimasta
lasten korvaan kuiskimasta.
Sieltä löydät pienen tontun.

Hyvää joulua rakkaalle kummipojalle ja koko perheelle! 

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulutonttu

Joulutonttu oli vahingossa tuonut meidän lahjat teille. Samalla kun korjasimme tontun erehdystä, oli mukava nähdä sinua.

Ryömiminen sujuu jo vauhdilla. Veikkapojan sählyharjoitukset kiinnostivat sinua kovasti. Luulen, että sinulla on jaloissasi ryömimismoottori, jonka salaa käynnistit. Niin hurjaa vauhtia ryömit pallon perään. Arvaa, mikä oli vielä hauskempaa... No sählymailalla pelaaminen tietenkin! Vaikka luulisi sen olevan hankalaa vaakatasossa, selätit kaikki epäilykseni. Ote mailan varresta oli tiukka ja määrätietoinen.

Järjestit minulle yllätyksen. Kävelit isin tukemana eteiseen minua vastaan. Hienosti sujuu. Seisominen tuen kanssa onnistuu jo jämäkästi. Myös jouluherkkujen maisteleminen sujuu helpommin. Yläikenestä nimittäin pikotti kaksi uutta hammasta.

Enää kaksi yötä jouluun... suukkoja pikkutontulle!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Metsänväen joulu

Tiedät, että metsässä asuu paljon eläimiä. Oletko tullut ajatelleeksi, että niilläkin on joulunsa? On niillä! Ja Joulupukki vierailee myös eläinten joulujuhlassa.


Metsän eläinten joulupuuna on korkea kasvava kuusi. Oravat ja pikkulinnut ovat koristelleet sen. Kuusessa on jäästä tehtyjä tähtiä, suurin ja hienoin tähti latvassa. Latvatähti on ontto ja sen sisällä palaa kynttilä. Kaikki nuo tähdet on tehnyt Tikka, joka on hyvin taitava työstämään kovistakin aineksista vaikka mitä. Mutta mistäpä on saatu kynttilä? Harakka osti sen ja maksoi hopealusikalla. Mutta sitä minä en oikein tiedä, mistä se sen lusikan oli saanut…

Eläinten joulukuusessa on myös kukkaköynnöksiä. Ne tehtiin kesällä ja pantiin kuivumaan ja odottamaan joulua. Peippo ja jotkut muut pikkulinnut punoivat ne. Nehän ovat taitavia punojia, koska joka kevät tekevät pesänsä heinistä ja ohuista oksista.

Mutta joulukuusen parhaita koristeita ovat moniväriset linnut jotka istuvat sen oksilla ja sirkuttavat ja laulavat sieviä laulujaan, vaikka monet hyvät laulajat ovatkin muuttolintuja ja viettävät jouluaan kaukana Etelässä. Somaa on nähdä myös punaharmaaturkkisten, pörröhäntäisten oravien juosta vilistävän kuusen oksilla ja ylös alas sen runkoa.

Karhu, joka muutoin nukkuu talviunta, on noussut juhlimaan joulua muiden eläinten kanssa. Vaikka muina aikoina vuodesta saattaa olla riitoja esimerkiksi Jäniksen ja Ketun kesken ja Pöllön ja Varpusen kesken, ovat kaikki hyvässä sovussa ja ystäviä joulun aikana.

Eläimet eivät yleensä pidä tulesta, mutta jouluna ne haluavat tehdä suuren nuotion joulukuusensa viereen, niin että ne näkevät hyvin toisensa ja voivat leikkiä joululeikkejään. Eivät ne tarvitse nuotiota pysyäkseen lämpiminä, koska niillä on niin paksu höyhen- tai turkkitakki, että ne hyvin tarkenevat kovillakin pakkasilla. - Tietysti on mukava lämmittää pyöreätä täyttä vatsaa nuotion lämmössä jouluaterian jälkeen! Niin tosiaan, mitä niillä on jouluateriana?

Kaikkein tärkein ruokalaji on riisipuuro, jota on valtava padallinen, ja keskellä ehtymätön voisilmä. Puuron kanssa on maitoa. Voin ja maidon ovat lahjoittaneet lehmät, jotka asuvat maalaistalossa metsän toisella puolen. Jouluateriaan kuuluu tietysti muutakin. Esimerkiksi rusinoita ja pähkinöitä, joita kurjet keväällä toivat palatessaan muuttomatkaltaan Afrikasta. Ja minä olen varma että ne tuovat samanlaisen kuorman taas ensi keväänä. Mutta kaikkein eniten eläimet pitävät suklaasta.
Joulupukin lähestyessä metsän eläinten joulujuhlapaikkaa kuuluu jo kaukaa niiden laulu ja ääntensorina.
Joulupukki, Joulupukki. Valkoparta, vanha ukki. Eikö taakka paina selkää? Käypä tänne, emme pelkää! ne laulavat.

Joulupukki laskee konttinsa maahan ja istuutuu eläinten joukkoon. Yhdessa he laulavat muutaman säkeistön lisää. Joulupukki jakaa kaikille suuret suklaarasiat.  Kun joulupukki vihdoin istuu syvällä vällyjen alla Petterin vetämässä reessä ajaen poispäin, hän kuulee kuinka eläimet laulavat tyytyväisinä joulukuusensa ympärillä. Taitavat muuten syödä samalla  suklaata, koska niiden ääni kuulostaa aika lailla mutisevalta!

Nyt sinä tiedät, millainen on metsänväen jouluaatto!

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Upea uutinen

Hurraa!!! Teillä asuu uusi ISO POIKA! Sellainen, joka onnistui tekemään ensimmäisen kerran potalla sitä, mitä potalla kuuluukin tehdä. Äiti oli syystäkin ylpeä sinusta. Ja niin olen minäkin.

Taitaa muuten tontulla olla jo kiire, kertomaan uutista joulupukille. Muista katsoa tarkkaan... ikkunan takana voi näkyä pikkuisia töppösen jälkiä...